Ja tapahtui niin kuin oli kirjoitettu

Neljäntenä adventtina iloitaan, Herran syntymä on lähellä:

Matt. 1: 18-24

Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa. Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”

    Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:

     - Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,

      ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -

      se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.

Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.

Jouluna Jumala tuli keskellemme ihmisen muodossa, pienenä hauraana ja haavoittuvaisena lapsena, vauvana. Tapahtui niin kuin Vanhassa testamentissa oli luvattu. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin sama Jeesus sovitti syntimme ristillä ja lupasi olla meidän kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti. 

Jeesus-lapsen syntymä oli ihme, jollaista varmasti ei Maria tai Joosef kumpikaan odottanut. Heillä oli samalla tavalla kuin meilläkin, nykyajan nuorilla ihmisillä, omat tulevaisuuden suunnitelmansa, jotka Jumala täysin tulollaan sekoitti. Minä ihailen Marian, ja aivan erityisesti Joosefin, luottamusta. Uskaltaisinko minä luottaa enkeliin, joka ilmoittaisi, että olen (vaatimattomasti) Jumalan pojan maanpäällinen äiti tai isä?

Jumalalla on joskus hassut keinot täyttää suunnitelmansa, keinot, joita emme välttämättä ymmärrä tai halua hyväksyä. Helpompi olisi ehkä uskoakin Jumalaan, joka olisi tullut maailmaan välkkyen ja hohtaen, taivaallisen sinfonian pauhatessa, pyhässä kirkkaudessa korkealta pilvien päältä. Joka joulu saamme kuitenkin ottaa supersankarin sijaan vastaan pienen ja heikon lapsen, joka makaa seimessä, eläinten syöttökaukalossa, köyhänä lian ja pölyn keskellä. 

Tärkeintä kuitenkin on, että saamme tänäänkin luottaa kaikkiin Jumalan lupauksiin. Saamme luottaa siihen, että ne täyttyvät myös meidän omassa elämässämme. Matt.28:20 Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.

-Emilia