joulun armo

Kolmannen adventin evankeliumi:

Joh. 3:26–30

Opetuslapset menivät Johanneksen luo ja sanoivat: ”Rabbi, nyt on ruvennut kastamaan myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit hyvän todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen.”

Johannes vastasi: ”Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta. Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: ’En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään.’ Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen. Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.”

Joulu on jo aivan ovella ja sitä ei voi olla huomaamatta. Helsingin kadut täyttyvät kiireisistä ihmisistä ostoskassit käsissään. Kauppojen kaiuttimet huutavat poroja ja kulkusia ja pukkeja. Normaalisti niin ihanan rennot ja huolettomat ystävät peittyvät epämääräiseen kerrokseen stressiä ja korttiaskarteluglitteriä. Tämän adventin tekstissä meille muistutetaan että eihän sen nyt ihan näin pitänyt mennä.

Evankeliumissa Johannes Kastaja puhuu joulun oikeasta tarkoituksesta: Jeesuksesta. Hänestä, joka tuli maailmaan pelastajana, jota kohti voimme kohottaa katseemme ja jonka vierellä voimme iloita. Joulussa juhlitaan maailman valoa, sitä, että mekin saamme olla vapaita. Se on joulun todellinen merkitys.

Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin. Joululahjat eivät ole pahasta. Eivät myöskään kinkut, kortit, pakettinauhat, yltiöiloiset joulurenkutukset tai muutkaan "maallisen joulun" elementit. (okei, joulurenkutukset on vähän pahasta. älkää sortuko niihin. jooko.) Tarkoituksena ei ole viettää joulua täydellisessä askeesissa meditoiden ja laulaen hartaita hymnejä. Olennaisinta on, ettei unohda joulun merkitystä. Ettei anna stressille valtaa. Jouluna kaiken ei tarvitse olla tip top. Jos siivous tai lahjat tai kortit stressaavat, on ihan okei jättää ne tänä vuonna välistä. Näin kliseisesti ilmaistuna: joulu on ihmistä, ei ihminen joulua varten. 

Tähän aikaan vuodesta on hyvä muistaa, miksi Jeesus syntyikään maailmaan. Koska me emme riitä. Eikä meidän tarvitse riittää. Mitä enemmän me annamme tilaa Jeesukselle elämässämme, sitä vähemmän meidän tarvitsee itse suorittaa ja stressata. Kaikki tulee olemaan okei vaikka syksyn ylppärit olisivat menneet ihan penkin alle, vaikka olisit unohtanut ostaa kaikki joululahjat, vaikka et jaksaisi siivota joulua varten. Joskus on hyvä pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan itseään ja Jumalaa. Voi huoletta jättää kaiken Hänen käsiinsä. Silloin saattaa huomata, että yllättäen kaiken ahdistuksen keskellä voikin hengähtää. Voi löytää jostain voimaa hymyillä ja osaakin yhtäkkiä keskittyä juuri oikeisiin asioihin. Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa. (Room.9:16) 

-Tuuli