siellä hän itse asuu heidän keskellään

Kuninkaasi tulee kunniassa, luvataan tänään.

Luuk.17:20-24

Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: "Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai: 'Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne." 
Opetuslapsilleen hän sanoi: ”Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä. Teille sanotaan silloin: ’Hän on tuolla’, ja: ’Hän on täällä’, mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä.”

Mitä tarkoittaa se, että Jumalan valtakunta on täällä meidän keskellämme?

Turvallista se ainakin on, koska se tarkoittaa,  ettei meidän tarvitse valtakunnan perässä juosta maan ääriin tai välttämättä huolehtia siitä, että olisimme oikeassa messussa oikeassa kirkossa ja juuri tietyssä seurakunnassa. Ainakin minunlaisilleni seurakuntaseikkailijoille on siis lohdullista muistaa, että Jeesus on siellä, missä on edes kaksi tai kolme koolla hänen nimessään. Meidän pitää etsiä Jeesusta missä ikinä olemme, luottaen vain siihen, että Jeesus todella on meidän kanssamme, keskellämme.

On myös lohdullista, ja samalla jotenkin pakottavaa tietää, etten voi tarkkailla valtakunnan tulemista, en tietää enkä kirjoittaa sitä kalenteriin. Minun ei tarvitse ymmärtää puhetta lopun ajan merkeistä, koska Jeesus sanoo, ettemme me pysty niitä näkemään. Minun ei tarvitse valmistautua tiettyyn hetkeen, mutta toisaalta minun on oltava valmis jo nyt. Lohdullista on tietää, että Jeesus on keskellämme ja valmistaa ja kasvattaa meitä itse jatkuvasti.

Jeesuksen sanat voitaisiin kääntää myös "Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä", mikä jostain syystä tuntuu minusta vielä asteen verran turvallisemmalta. Sillä jokin, mikä on minussa, ei varmaankaan pakene pois noin vain. Jokin mikä on minussa, on minussa, vaikka koettaisin joskus olla valtakunnankarkuri ja lähteä maanpakoon Jumalan valtakunnasta. Viisumini taivaaseen ei lopu, tai ainakin uusi myönnetään jo silloin, kun vain katson Jumalaan luottaen.

Ehkä meidän pitäisi, erityisesti adventin aikana, miettiä, miten voisimme tuoda valtakuntaa esiin kaikkien nähtäville. Ja tähän pätee minusta sama sääntö kuin ylistämiseen: kun Jumalan valtakunta on meissä, voimme ylistää ja tehdä valtakunnan työtä, kun teemme sitä, mihin Jumala meitä ohjaa. Lisäksi Jeesuksen tärkein käsky on melkoisen vahva ohje: rakastakaa toisianne.
-Emilia